Pohdintaa Chatgpt:n mahdollisuuksista ja tekoälyn rajoista, hiukan myös vallasta ja vastuusta.

Olen viime päivinä testaillut Chatgpt:tä. Hiukan vanhentuneenkin tekoälyn mahdollisuudet vaikkapa ihan omassa työssäni vaikuttavat käsittämättömiltä, jo pelkästään tiedonhaun nopeutena kaikkiin entisiin tiedonhakukeinoihin verrattuna. Lähdeviitteet joutuu kysymään erikseen, mutta siihenkin kuluu sekunteja. 

On selvää, että olemme jonkin sellaisen äärellä, jonka käynnistämän muutoksen suuruutta pystymme hämärästi vasta aavistamaan. Mielikuvitus tulevaan ei riitä.

Holistina yritän hahmottaa kokonaisuutta. Siksi olen testaillut tekoälyn rajoja siltä osin kuin kykenen. Tekstityössä Chatgpt:n rajat tulevat vastaan hyvin nopeasti, mikä saa pohtimaan syvemminkin älyn  ja tunteiden suhdetta luovassa kielenkäytössä.

Chatgpt ei osaa tuottaa tai muuten ymmärrä (ainakaan suomeksi)

😜 huumoria (osaa tuottaa kepeän työhakemuksen muttei vitsiä)
🌸 kielen rytmiä, runomittaa tai loppusointuja (osaa joltisesti määritellä käsitteet muttei käyttää niitä)
🐍 monimerkityksellisyyttä (esim. sloganit ja mainoslauseet)
🐣 aidosti uusia ideoita (jos pyydän 10 ideaa, ne toistavat kolmea ensimmäistä)