Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä. Miksi ihmeessä se ei anna kunnon eväitä työelämään? Tässä tulee valitettavan tuttu tarina Aleksista, jolle kävi kuten niin monelle lahjakkaalle opiskelijalle valmistumisen jälkeen.
Aleksi opiskeli hyvällä menestyksellä lukion ja lähti sitten korkeakouluun opiskelemaan. Hyvät numerot saivat jatkoa myös siellä. Kun koulu lähestyi loppuaan, hän alkoi hakea töitä. Koska Aleksilta puuttuivat oikeanlaiset viestintätaidot, työpaikat menivät muille huonommalla osaamisella ja työmotivaatiolla varustetuille opiskelijoille, jotka vain osasivat esittää osaamisensa ja taustansa työnantajalle vakuuttavammin kuin hän.
Aleksi olisi saattanut jäädä pitkäksikin aikaa sohvalle makailemaan, ellei isän tuttu olisi päättänyt palkata häntä. Työ ei tosiaankaan ollut aivan sellaista, mitä Aleksi koulutustasollaan olisi halunnut, mutta koska paine työn saamisesta oli kasvanut jo kovaksi, hän hyväksyi työn. Työ oli löytynyt, kaikki oli siis hyvin? Ei nyt aivan niinkään.
Aleksi oli ollut koulussa hikipinko, jolle teorian oppiminen oli helppoa. Työn alkaessa selvisi, että kukaan ei ollut opettanut, miten opitut taidot viedään käytäntöön. Aleksi huomasi pian, että töissä uudet taidot piti opetella hetkessä. Eikä töissä ollut opettajaa ohjaamassa ja hoivaamassa joka käänteessä. Pelkästään uusia sovelluksia, jotka olisi pitänyt omaksua ensimmäisten parin viikon aikana, oli pitkälle toistakymmentä.
Sovellusten kanssa ei oikein kukaan ehtinyt auttaa. Itse asiassa vanhat työntekijät ajattelivat, että diginatiivi nuori ymmärtää tekniikkaa paljon paremmin kuin he, ja tulivat omien teknisten ongelmiensa kanssa Aleksin luo. Aleksista alkoi tuntua, että kaikki aika menee tekniikan kanssa tappelemiseen, vaikka hänen pitäisi opetella ja tehdä varsinaista työtään. Aleksi mietti, miksi ihmeessä koulussa ei ollut opetettu helppoa ongelmanratkaisun mallia, jolla voisi lähteä purkamaan eteen tulevia teknisiä ongelmia.
Työn varsinainen sisältö vasta ongelma oli. Ei ainoastaan sisältö, vaan työn moninaisuus ja sen ymmärtäminen, mikä missäkin tilanteessa oli tärkeintä hoitaa ensisijaisesti. Asiakkailta tulvi sähköposteja, esimies heitteli isompia kehitysprojekteja, joita pitäisi vielä asiakastöiden ohessa ehtiä suunnittelemaan, eikä vanhempia työkavereita oikein pystynyt hätistämään poiskaan, kun he tulivat teknisten kysymystensä kanssa ja samalla pysähtyivät jututtamaan.
Kun Aleksi pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen lysähti sohvalleen, ei ollut toivoakaan, että hän jaksaisi vääntäytyä vanhoihin liikuntaharrastuksiinsa. On selvää, että Aleksilta puuttuivat tarpeelliset itsensä johtamisen, ajanhallinnan ja tavoitteen asettamisen taidot, joilla hän olisi selvinnyt näistä ongelmista.
Kaikki Aleksin ongelmat ovat yleisiä. Ja niiden ratkaisemiseen löytyy valtavat määrät tutkimukseen pohjautuvaa tietoa. Mutta kuinka monella oppitunnilla olet ollut, jossa näitä on käyty läpi? Itse en ole kuullut sanaakaan näistä taidoista noin 20 vuoden aikana, jotka eri koulutusasteilla olen kuluttanut pulpetteja.
Vaikka meille opetetaan suunnattomat määrät tietoa, työelämän perustaidot unohtuvat opetuksesta. Uusien taitojen nopeaan oppimiseen löytyisi valmiita malleja, jotka perustuvat tutkittuun tietoon. Ongelmanratkaisuun on kehitetty yleinen malli jo kauan sitten, ja se on sovellettavissa lähes mille elämänalueelle tahansa.
Kirjakaupat ja kirjastot pursuavat itsensä johtamiseen ja ajanhallintaan liittyviä teoksia, joista monet ovat viihdyttävämpia ja hyödyllisempiä kuin Youtube-videot aiheesta. Viestintää ja kirjoittamista kyllä opetetaan kaikissa kouluissa. Miksi koulussa menestynyt Aleksi ei silti osaa kertoa osaamisestaan niin, että saisi haluamansa työpaikan?
Aleksin ja Aleksin kohtalotoverien elämää helpottaisi kummasti, jos viestinnän tunneilla opittaisiin myös käytännön myyntitaitoja, joilla markkinoida omaa osaamistaan, sekä kykyä ajatella toisen näkökulmasta. Näihin pitäisi toki panostaa jo siksikin, että ne löytyvät nopeallakin vilkaisulla äidinkielen opetussuunnitelman tavoitteista.
Homman voisi ratkaista niin, että kaikille opettajille koulutettaisiin työelämän perustaidot, ja niiden opetus lisättäisiin opetussuunnitelmaan omana oppiaineenaan. Mutta koska en millään jaksa uskoa, että nämä työelämän kannalta oikeasti tärkeät asiat saisivat yhtä paljon aikaa kuin Pohjanmaan jokien ulkoa opettelu tai kasvion kokoaminen, aion ryhtyä itse toimeen.
Seuraava postauksessani opetan kaikille kiinnostuneille hyödyllisen mallin, jonka avulla on yksinkertaista oppia nopeasti minkä tahansa uuden taidon perusteet. Sen jälkeen seuraavat muut tässä mainitut työelämätaidot järjestyksessä ja perusteellisesti. Pysy kanavalla, niin opit uutta ja kenties huomaat muutoksen myös arjessasi.